S/Y Thaleia

Lokikirja

Purjehdusohjeita

Etusivulle



Marraskuun lopulla Gibraltarilta Kanarialle

Gibraltarille pääsee Helsingistä lentokoneella Lontoon kautta, mutta se edellyttää yöpymistä Lontoossa, niinpä valitsin lennon Kööpenhaminan kautta Malagan kentälle. Sieltä bussilla Marbellaan ja toisella Gibraltarin rajan pohjoispuolelle, Espanjan bussit ovat mukavia ja halpoja, nyt 5 + 7 EUR. Thaleia löytyi pienen kävelymatkan päästä Queensway Quay -marinasta, jonne Jaska miehistöineen sen oli jo ehtinyt tuoda Almeriasta.

Aamulla 18.11. suunnataan Thaleian keula Atlantille, miehistönä Jaska, Pekka, Esko, Roope ja minä, Antti. Luvassa aika mukavan tuntuista säätä, tuulen suunnassa olisi kyllä toivomisen varaa. Paras VMG Porto Santon saarelle vie meidät ainakin aluksi turhan ylös pohjoiseen. Atlantti on aika iso, perjantaina illalla matkaa on tehty jo 36 tuntia eikä vieläkään olla oikein avoimella valtamerellä. Väliäkös tuolla, ei kiirettä, kun elämä veneellä sujuu All Inclusive -lomakohteiden tapaan. Tai no, sujuu ainakin mukavasti vahtivuorojen väleille meillä muilla, kiitos Eskon (kuvassa tällä kertaa pääruokana paahtopaistia). Kun veneessä on nyt 5 hengen miehistö, vahtivuoroihin riittää aina 2 henkä ja silti vuorojen väliin jää aina reilu 6 tunnin tauko. Iso ero pienemmän miehistön 4 tunnin taukoon, jonka aikana saa vain noin 3 tunnin unet.

Perjantaina 19.11. juuri ennen puoltayötä veneen lokiin poksahtaa pyöreät lukemat, 10.000 merimailia, avotilassa poksahtaa samaan aikaan kuohujuoma. Thaleia on lähes päivälleen puolitoistavuotias. Aika hyvin tuon ikäiseltä se 10.000 mailia.

No ei se koko matka Porto Santolle ihan noin leppoisa ollut, yksinäistä kyllä, ei yhtään purjevenettä, pari laivaa sentään näkyi. Joitain tekniikkamurheitakin huomattiin, hankalin paapuurin septitankin kanssa. Matkaa hieman hidastava juttu oli genuan yläosassa todettu sauman pettäminen, purjetta on pidettävä toistaiseksi aika paljon reivattuna, jotta vauriokohta on rullalla.

Porto Santo ja kuvernöörin tytär

Porto Santoa lähestyttäessä muistetaan vaihtaa saalingin alla oleva Gibraltarin lippu Portugalin lippuun. Jäädään aluksi saaren koilliskulman kallioiden suojaan, yritetään saada septin poistoletku alakautta vaijerilla auki. Ei onnistu meidän välineillä, siirrytään marinaan ja jätetään homma ammattilaisille. Ensin kuitenkin muutama kuva Thaleian pohjasta Jaskan uudella vettä pelkäämättömällä kameralla.

Marinan muurissa näkyy vielä Penelopen vuonna 2004 Karibialta paluun logo. Vinkkinä Penelopelle, logo on jo ihan uusittavassa kunnossa.

Lisäharmeja tuli, kun Jaskalta matalalta laiturilta veneeseen noustessa liukui taskusta veteen 16 m syvyyteen se kamera. Seuraavana päivänä septiongelma päätettiin ratkaista sukeltajan avulla, ei ollut helppoa näinkään. Putkea auottiin vaijerilla ja vesisuihkulla, aukesi lopulta lisäämällä tankkiin hiukan painetta. Samalla sukeltaja noukki Jaskan kameran sataman pohjalta. Tulipahan 24 tunnin ja 16 metrin merivesitesti, tuo Olympus kestää paljon luvattua enemmän.

Kolumbus asui Porto Santon saarella vuosia ja meni täällä naimisiin kuvernöörin tyttären kanssa. Roope selvitti nykytilanteen, jonkinlainen kuvernööri saarella on nytkin ja tytär myös, mikä laittoi kyselijän hymyilemään toiveikkaasti. Paluu maan pinnalle tuli nopeasti, tytär on jo naimisissa. Vastoinkäymiset jatkuivat, Kolumbuksen kotitalo on museona, mutta tietysti nyt meidän vierailuaikaan suljettuna. 2004 Karibialta tultaessa museo oli remontissa ja 2008 Kanarian matkalla suljettuna. Ehkä ensi keväänä onnistuu, nyt jatketaan matkaa Madeiralle.

Quinta do Lorde Madeiralla

Jäädään Madeiran kaakkoiskulmalla olevaan aika uuteen ja hyvään Quinta do Lorde -marinaan. Marina on osa samannimistä lomakeskusta. Ravintola siellä on, juuri muuta ei, mutta marinassa palvelu on auttavaista ja ystävällistä. Järjestivät meille auton pariksi päiväksi saarireissuja varten, kun sopiva sääikkuna Kanarialle menoon aukeaa vasta torstai-iltana. Silloin pitää lähteä heti, muuten odottelusta tulee pitkä.

Ajellaan saarta hiukan ristiin rastiin, kun tienristeykset ja ns. kartta tuntuvat välillä olevan eri saarilta. Käydään tietysti Pico do Areirolla, 1800 metrin huipulla ja sitten illan tulon johdosta aika nopealla levada-vaelluksella, on hieno, kilometrin korkeudessa saaren länsipäässä. Funchalin satamassa Penelopen logo on säilynyt Porto Santoa paremmin.

Kanarialle lähtöä valmistellaan torstaina kovassa sateessa. Tai ei siinä juuri muuta valmistelua ole kuin tankkaus, matkaa on vain 300 nm, pari vuorokautta. Tankkaus on hiukan hankala, kun marinan jakelupiste ei nyt olekaan käytössä. Pari reissua sillä autolla lähistön huoltoasemalle varakanisterien kanssa ja homma hoidossa, mutta tankkaajat läpimärkiä kaatosateesta. Sitten UGrib'in viimeiset säätiedot ja Thaleian keula kohti Kanariaa, tiukkaa vastaista pimenevään iltaan.

Ilhas Selvagens

Tuuli on hiukan liian vastainen, painaa meitä lähinnä Lanzaroten suuntaan, siksi ohitetaan yöllä Ilhas Desertas melko läheltä. Perjantaina tuuli voimistuu ja päästään juuri Gran Kanarian suuntaankin.

Madeiran ja Kanarian puolivälissä on pieni aika tuntematon saariryhmä, Salvagens-saaret. Sen kohdalla meidän on oltava perjantai-iltana, jotta päästään tulevan myräkän pahimman kohdan alta pois. Selvagenin pääsaari on Selvagen Grande, toinen suurempi saari on Selvagen Pequena, lisäksi epälukuinen määrä kivikkoja ja kareja. Saaret ovat aika erikoinen luonnonsuojelualue, jonne poikkeamiseen tarvitaan lupa. Tuollaisen luvan meille lupasi järjestää Quinta do Lorden marina, jos keväällä aikataulumme sallisi saarilla käynnin. Toivottavasti sallii, vuonna 2008 Madeiralta Kanarialle mennessä sää esti Selvagen Grandella käynnin, oltiin vain saaren satamalahdella tunti-pari. Ja nyt 2010 on vielä kiireempi, lisäksi saarten kohdalla ollaan kai pimeään aikaan ja tuuli tulee olemaan kova.

Perjantaina iltayöstä Selvagens-saaria lähestyttäessä tuulta on todella reilusti, 15-20 m/s, ja sen suunta kääntyy sen verran lisää etelään, että emme taidakaan päästä saarten ohi länsipuolelta. Jos taas mennään itäpuolelle, täytyy kääntyä välillä kohden Marokkoa ja saarten jälkeen tuskin päästään enää Gran Kanarian suuntaan. Saarten karikkojen välissä on melko laaja vapaa kanava, valitaan saarten väliin meno. Täytyy vain olla tarkkana ja tutkalla varmistaa jatkuvasti veneen sijaintia ja suuntaa saariin nähden.

Las Palmasin outo vastaanotto

Selvagens-saarten ohitus meni hyvin, saarista tai karikoista tosin nähtiin vain Selvagen Granden ja Pequenan loistot sekä paljon vaahtoa ja pärskettä veneen vierellä, ei sentään kivistä johtuvaa.

Saarten jälkeen saadaan suunta pidettyä Gran Kanariaa ja Las Palmasia kohti. Tuuli laskee lauantain aikana noista 15-20 m/s lukemista tuonne 10 m/s, lopuksi allekin. Thaleia kulkee mukavan pehmeästi tuossa kovemmassakin hiukan vastaisessa tuulessa, kun purjeita ei ole liikaa eikä niissä pidetä liikaa vetoa, 3-reivi ja pieni genuan kulma riittävät, vauhtia silti 7 solmua.

Las Palmasia lähestyttäessä odotukset ovat korkealla, lähes 1.000 nm matka (tai oikeastaan lähes 3.000 nm Kreikasta saakka) lopussa, lauantai-ilta ja Las Palmas edessä. Kello 17 aikoihin kurvataan marinan reception-laituriin, kun virkailija on juuri sulkemassa toimistoaan, kysellään paikkaa 1 yöksi. Ei käy, marina on täynnä ja vastaanottolaituriinkaan ei voi jäädä.

ARC:n mukana lähti täältä viikko sitten yli 200 venettä ja tyhjiä paikkoja näyttäisi nyt olevan, tosin ankkurialueella on runsaasti veneitä, ehkä osa niistä paikkaa odottamassa. Olisiko tylyyn vastaanottoon kuitenkin pääsyynä meidän tulo juuri, kun kaverilla oli kiire jonnekin, kyltin mukaan marinan toimisto sulkeutuu vasta klo 18. No me jatkamme vielä Pasito Blancoon, sellaiset 5 tuntia. Se onkin mukavampi ja parempi paikka lähipäivien tulevaa myräkkää ja Thaleian huoltoja ajatellen.

Takana on taas yksi matkapurjehdus, taitaa olla ainakin minulla yksi parhaita. Ei nyt ihan Penelopen Karibia-matkoja vastaa, mutta marraskuun tuulista huolimatta matka tuntui leppoisalta, kiitos miehistön.

Matkaseuraa muista veneistä ei ollut, avomerellä ei nähty ainuttakaan venettä, ei Välimerellä Kreikan ja Espanjan välillä sen paremmin kuin Gibraltarin ja Kanariankaan. Tai oikeastaan AIS löysi Espanjaa lähestyttäessä yhden myös matkalla Kanarialle, jättivene nimeltä "THIS IS US". Netti tuntee tämän veneen: " Holland Jachtbouw launched the 141 ft schooner THIS IS US (ex SKYLGE) in late 2005. She has a carbon mast and sophisticated rigging fitted to this lightweight, high-performance yacht". Valikoitua seuraa oli siis merelläkin.

Antti

PS:

Thaleia käväisi vielä Tenerifan San Miguel -marinassa ja nostettiin 13.12.2010 Pasito Blancon telakalle pohjan huoltoa ja joitain varustelutäydennyksiä varten.

Talvikauden purjehduksia varten Thaleia pääsi takaisin veteen 11.1.2011.