S/Y Thaleia

Lokikirja

Purjehdusohjeita

Etusivulle



SIIRTOPURJEHDUS ATEENA FALIROI- ALMEIRA (ESP)

Miki luovutti s/y Thaleian Ateenan Faliroin yksityissatamassa lauantaina 30.10.2010. Yöllä kavereiden tullessa kaupungilta sataman kulkukoirat olivat hyökänneet Mikin kimppuun ja raadelleet, onneksi vain alaraajoja aika pahan näköisesti. Paikallinen Metropolitan sairaala hoiti tarvittavat piikit ja painottivat, ettei Kreikassa ole ollut rabiesta enää aikoihin. Kannattaa olla varovainen sinänsä säyseän oloisten koirien kanssa.

Veneen miehistöksi tulivat Iiro ja Kalle, jälkimmäisellä oli ensimmäinen avomeripurjehdus edessä. Polttoöljyä emme saaneet odotuksesta huolimatta. Lähdimme iltapäivällä liikkeelle ja purjehdimme Aeginaan kauniissa säässä ja kevyessä tuulessa. Tullessamme satamaan oli jo pimeää ja satama oli aivan täynnä. Törmäsimme taas kerran itsekkäisiin britteihin (nainen äänessä), jolle ei mitenkään sopinut lomittainen landaus heidän keulaan. Päädyimme lopuksi virolaisen katamaraanin "keulaan" ystävällisen naapuriveneen italialaisen kipparin avustamana. Kaupunki oli kaunis ja ruoka hyvää.

Aamulla aikaisin 31.10. otimme kurssin kohti Korinttia, kevyt tuuli ja aurinkoinen sää. Kanavasatamassa olimme ainoa vene ja pääsimme onnekkaasti 10 minuutin odotuksen jälkeen kanavaan, josta jatkoimme Korinttin lahtea pitkin kohti Patrasta. Mahtavan pylonisillan alitus oli mielenkiintoinen kokemus tiukan liikenteenohjauksen takia. Patrakseen tulimme pimeässä, kävimme paikkakunnan pikaruokalassa syömässä surkeaa safkaa (ainoa löytämämme paikka), ja Antti liittyi myöhemmin illalla joukkoon. Antti oli ollut telakoimassa s/y Penelopea lahden pohjoispuolella.

Aamulla 1.11. jälleen lähdimme Joonian merelle kauniissa säässä kohti Italiaa. Odotettavissa oli kovaa säätä ja tuuli yltyikin pian 16- 20 m/s. Joonian meri näyttää kartalta pieneltä, mutta pian etäisyydet rupesivat konkretisoitumaan. Purjehdus jatkui yltyvässä sivutuulessa, 18-22 m/s, isossa sivuaallokossa, jossa nukkumisesta ja muistakaan elämiseen liittyvistä nautinnoista ei tahtonut tulla mitään. Joonian meren ylitys kesti maanantaista keskiviikko aamuun. Yhtään purjetta ei nähty koko matkalla. Saavuimme Reggio di Calabriaan 3.11. aamupäivällä tankkaamaan ja kaupassakäyntiä varten. Tankkiauton kuski sai 200 litran tankkiin mahtumaa 230 litraa ja aikamme neuvoteltuamme tulimme siihen tulokseen, että näytön puutteessa hävisimme väittelyn. Kaupassa käynti toteutui mopon pakkarilla ja oli kokemus sinänsä.

Messinan salmi oli oma lukunsa. Salmi kapenee pohjoispäässä noin 1 nm levyiseksi ja merivirrat ovat kovia. Salmessa oli suunnattomasti roskaa ja romua, traktorin renkaita vanteineen, kuormalavoja, tukkeja yms. Roskalautat olivat niin suuria, että oli vaikea ajaa läpi peläten, että jäähdytysveden imupuoli menee tukkoon. Tyypillistä salmelle olivat suuret, paikallaan pysyvät pyörteet, joita jo Odysseus kertoi Amfitriten lähettäneen hänen tuhokseen matkalla salmen läpi.

Yövyimme ainoana vierasveneenä Porto Rosassa Sisilian pohjoisrannalla ja vietimme Antin 70 v juhlaa, post festum, italialaisen aterian merkeissä marinan ainoassa ravintolassa. Söimme pitkän kaavan mukaan antipastot, primit ja secondot, vähän dolcea ja päälle espressot ja grappaa. Kalle taisi jättää ensikertalaisena Italian kävijänä grapan pelkkään maistamiseen. Yritin ostaa sukkia ja kalsareita aamulla kylästä (olivat jääneet kotiin), mutta kaupat olivat tiiviisti chiuso kunnes jouduimme lähtemään merelle.

Aamulla 4.11. köydet irti ja kauniissa säässä kohti Sardiniaa. Thaleialta meni yöllä jossain Palermon ulkopuolella 9000 nm rikki!! Alkupurjehdus oli leppoisaa ja starboard puolelle jäivät eksoottiset tulivuorisaaret Lipari, Vulcano, Stromboli ym., joihin tutustumiseen aikataulu ei valitettavasti antanut myöten. Perjantaina 5.11. Sisilia jäi taakse, tuuli oli vielä leppoisaa ja purjeet vetivät hyvin. Laivaliikenne oli vilkasta ja mm. m/s Finnforest ja Thaleia kohtasivat yöllä. Uusia paikannuslaitteitakin päästiin kokeilemaan.

Sardinian eteläkärkeen saavuimme 6.11. aamulla ja ajoimme Ventisisimo Marinaan. Marina oli kuollut (sesonki ohi), mutta hieno. Tankkasimme ja kävimme kylässä kaupassa täydentämässä provianttia. Tankkauslaiturissa kaksi italianoa. Hienossa Gran Soleil 52:ssa kertoivat, että sirocco on kääntymässä mistraaliksi ja kehoitti meitä jäämään "sääsuojaan", sillä ennusteet olivat 9 bf vastaista tuulta ja ukkosia. Säätiedot antoivat varoitusta "severe gale N, NW). Päätimme kuitenkin lähteä (aurinko paistoi, 2-3 m/s) "hyvän sään aikana", sillä odotuksesta olisi tullut kaiken todennäköisyyden mukaan pitkä. Tavoitteena oli päästä mahdollisimman pian Majorca, Menorca saarien suojaan.

Ollessamme jättämässä Sardiniaa taaksemme "Guardia di Finanzia" tuli suurella aluksella ja halusi tarkistaa paperimme ja veneemme. Menetimme tunnin ja mitään mielenkiintoista ei löytynyt. Erotessamme he kiittivät sanoin "Grazie per la Sua collaboratzione!" ja erosimme ystävinä pimenevään ja synkistyvään yöhön. Yöllä toinen partiovene lähestyi meitä 25 knots nopeudella, mutta kääntyi pois tunnistettuaan meidät. Yöllä kiihtyvää salamointia etelässä ja pohjoisessa.

Sunnuntaina 7.11. Sirocco oli vielä miellyttävä aamupäivällä noin 8 m/s, mutta iltapäivällä tuuli yltyi 18- 22 m/s, W/NW., kaatosadetta ja rajuja ukkoskuuroja. Aallokko nousi mahtavaksi ja pyrimme eteenpäin purjeella (pieni jenni ja 3. reivi) ja välillä moottorilla auttaen. Jo pian kävi selväksi, että pyrimme Menorcalle ja ajoimme maanantaina aamuyöstä 8.11. Mahonin satamaan kovassa kaatosateessa. Mahonin lahti on suojainen ja pitkän rynkytyksen jälkeen lahden lee tuntui miellyttävältä. Jäimme yöksi bensalaituriin ja uni maistui.

Seuraavien päivien sääennusteen lupasivat yhä kovenevaa tuulta ja ukkosia joten jäimme turisteiksi Menorcalle. Siellä mm. Euroopan vanhin rakennus, kai jokin kuolleiden talo tms. Menorcan turistipäivän tutustumiskohde.Vuokrasimme myös auton ja kävimme Citadelassa länsirannikolla. Kaunis kaupunki.

Päätimme jatkaa purjehdusta torstaiaamuna 11.11. vaikka sää oli edelleenkin epäsuotuisa. Pahin tuuli jo ohi, mutta aallot tunkevat vielä rannan poukamiin. Tuulta yli 20 m/s, suunta vastainen, aallokko kovaa ja joka puolella pyöriviä ukkosia. Havaintomme Välimeren faunasta laajenivat melkoisesti nähtyämme Menorcan eteläpuolella valaan, joka puhalteli suihkujaan veneemme takana ja törmättyämme kahvipöydän kokoiseen jättiläiskilpikonnaan. Konna oli hieman pökerryksissä ja selällään törmäyksen jälkeen, mutta toipui nopeasti iskusta ja jatkoi uiskenteluaan veden pinnassa. Lisäksi Menorcalle tullessa aalto oli heittänyt mustekalan istuinkaukaloon.

Kovaa keliä ja vastatuulta jatkui koko matkan ja päädyimme lopuksi aikataulusyistä Almeiraan 13.11. Gibraltariin olisi tarvittu vielä ainakin yksi kokonainen vuorokausi. Sunnuntaina yli kahden viikon matkan jälkeen lensimme Antti mukaan lukien Suomeen ja uusi miehistö Jaskan kipparoimana saapui veneelle.

Kokemukset: Kannattaa reivata ajoissa (varsinkin 3. reivi, sillä työskentely kannella kovassa aallokossa on haastavaa) ja pitää kamat paikalleen kiinnitettynä sekä kannella että hytissä. Hyvä kokki on aina paikallaan, sillä syöminen ja nukkuminen jäävät helposti ylellisyydeksi. Neljän miehen miehistö on hieman nafti, lepovuorot jäävät vähäisiksi. Vietimme aina, kun se vain oli mahdollista, happy houria (so. ei nimettyä vahtivuoroa, tilanteen salliessa syötävää ja punkkua) klo17-19, mikä parhaimmillaan kevensi purjehduksen rasituksia. Hieno reissu.

Muistiin merkitsi Hara 19.12.2010