S/Y Thaleia

Lokikirja

Purjehdusohjeita

Etusivulle



Kevään 2010 huoltoreissu

Tarkoituksemme oli yhdistää Penelopen ja Thaleian kevätkunnostus samaan reissuun Samos Marinaan18.4. alkaen. Antti oli jo lähtenyt aikaisemmin Penelopen kimppuun. Meitä piti lisäkseni lähteä Lauri H, Lasse ja Kati sekä hieman myöhemmin Jaska ja Kirsti. Islannin tulivuorenpurkaus sotki kuitenkin lentoaikataulut. Lähtöjä jouduttiin siirtämään useampia kertoja. Loppujenlopuksi perille pääsivät Hara 23.4. ja Jaska ja Kirsti päivää myöhemmin. Muut joutuivat aikataulusyistä perumaan tulonsa.

Omaan matkaani toi lisäsävyä Thaleian haponkestävä "antennimasto", joka oli 2,5 m pitkä ja painoi vajaa 30 kiloa. Sain suostuteltua Malevin ja Olympic Airlinesin kohtuullista lisämaksua vastaan ottamaan maston ruumarahtiin. Jälleennäkemiset Ateenan ja Pytagoraksen lentokentällä olivat ilahduttavia.

Alkoi hemmetinmoinen hässäkkä. Penelope oli jo vedessä ja prima kunnossa. Thaleian perustöitä oli tehty sovitun mukaan telakan toimesta, mutta kaikki itse tehtäväksi suunnitellut työt olivat aloittamatta. Kahdentoista kaljat kuitenkin ehdittiin nauttia. Thaleian vesillelasku oli sovittu maanantaiksi 26.4., joten työt piti aikatauluttaa sen mukaisesti. Saimme vaihtelevaa apua telakalta ja erityisesti Anittalta ja Glorialta. Thaleiassa riitti töitä heloituksien ja jollan korjaamisesta tavanomaisiin vuosihuoltotöihin. Jälleen kerran Antin ylityöt (olimme sopineet, että hän keskittyy Penelopeen) ja Penelopen työkaluapu tulivat hyvään tarpeeseen. Kirsti suoritti "väitöskirjatason" veneen siivousurakan. Voimme vilpittömästi suositella häntä tuleviin kunnostustalkoisiin.

Thaleian osalta kansi ym. töitä jäi paljon matkan varrella tehtäväksi, sillä aikataulu painoi päälle ja lähdimme purjehtimaan tiistaina 27.4. Samokselta haikeiden jäähyväisten jälkeen kohti Ateenaa. Thaleian miehistönä olivat Hara, Jaska ja Kirsti ja Penelopessa Antti, Heikki, ja Tuomo. Ajan vähyyden vuoksi isopurjeen "laakeriratsastajat" jäivät asentamatta ja ajattelimme purjehtia pelkällä genualla hyvässä pohjoisslöörissä kohti länttä. Sää oli mitä upein aina Ikariaksen länsikärkeen asti kunnes tuuli alkoi yltyä.

Ikarioksen ja Mykonoksen välillä tuulta oli jo 9 beaufortia, puuskissa vielä enemmän. Pohjoistuuli ja avoin Aegean meri nosti aallot uskomattoman korkeiksi ja yllättävä teräviksi ja vene pienellä "myrskyjennillä" purjehdittaessa useamman kerran "kaatui" miltei kyljelleen. Ehkä tähän myötävaikutti myös ruorimiehen hetkellinen herpaantuminen. Penelope purjehti vakaammin reivatulla isolla ja pikkugenualla. Mykonoksen leehen tultaessa ajattelimme hieman hengähtää, mutta ainoa, mikä antoi periksi, olivat aallot. Tuuli kiihtyi lähempänä rantaa käsittämättömän kovaksi, ja saimme jo hetken pelätä pikkugenuan kestämistä.

Teimme päätöksen mennä Mykonoksen satamaan suojaan ja ajoimme loppulegin moottorilla aivan käsittämättömässä vasta-aallokossa. Satamassa jouduimme betonilaituriin kylkikiinnitykseen, sillä kaikki muut paikat olivat täynnä. Vesi velloi satama-altaassa ja useiden köysien katkettua haimme kettinkiä ja teräsjousia paikallisesta venetarvikekaupasta, joka kesti betonilaiturin hankauksen. Kirsti sai ansaittua huomiota muilta turvasatamassa olijoilta, kun kävi ilmi, että hän oli ollut (naisena) miehistössä Samokselta- Mykonokseen.

Jouduimme olemaan 2 päivää Mykonoksessa, sillä tuuli ei osoittanut laantumisen merkkejä. Torstaina kärsivällisyyllisyys petti ja lähdimme samanlaisessa tuulessa jatkamaan matkaa. Tavoite oli mennä suoraan Lavrioniin, mutta keli sai yliotteen ja menimme Kythnoksen Loutraan hengähtämään. Söimme hyvin paikallisessa kapakassa ja seuraavana päivänä jatkoimme Lavrioniin, jossa yritimme jatkaa keskenjääneitä huoltotöitä. Paljon jäi vielä tehtäväksi, mutta vene oli kuitenkin purjehduskunnossa ensimmäistä vuoroa varten.Vappuaaton illallinen nautittiin veneessä Penelopen porukan kanssa. Seuraava aamu valkenikin sitten aurinkoisena ja täysin tuulettomana.

Mitä tästä opimme? Tulivuorten purkauksia ei voi ennakoida, mutta pitkän siirtopurjehduksen liittäminen huoltoreissun yhteyteen ei ole mielekästä, sillä odottamattomat tapahtumat helposti sotkevat pakkoaikatauluun sidotun ohjelman. Lisäksi resursseja olisi voinut olla hieman enemmän. Kokemus sinänsä oli mielenkiintoinen.

Miehistön puolesta,

Hara