S/Y Thaleia

Lokikirja

Purjehdusohjeita

Etusivulle



SIIRTOPURJEHDUS KOS- ALMEIRA-AQUADULCE
14.10.-28.10.2012

s/y Thaleian siirto Las Palmasiin oli vuoden 2012 ARC:n ja Karibian talvipurjehduksen ensivaihe. Veneen miehistöön kuuluivat kipparina Harry ja Antti, Kaj (Harryn veli) ja kolleega Pentti Haapkylä (ex ARC v 1995), kaikki kokeneita purjehtijoita. Antti tuli Penelopella Ateenasta pari päivää aikaisemmin, Harry saapui KOS Marinaan 10.10. Välipäivät käytettiin veneen varusteluun, asennettiin perästaagin hekki (säädettävä), huollettiin vantit ja kohennettin staagausta. Matkaan päästiin 14.10. heikon tuulen ja kauniin sään vallitessa. Reitiksi valittiin KOS- Peloponnesoksen eteläpuoli- Messinan salmi- Baleaarit- Gibraltar. Vahdit toimivat neljän tunnin vuoroissa, mikä mahdollisti kohtuullisen levon vapaavuorolla. Jälleen kerran miehistöstä löytyi riittävää kokkausosaamista lähinnä Kajn ja Penan ansiosta.

Matka sujui vaihtelevasti välillä reippaasti purjehtien, koeajaen genaakkeria. Tuulet olivat myötäisiä, aurinko paistoi ja yöt olivat pimeitä. Myötäistä tuulta jatkui aina Italian sappaan kärkeen, josta suunnattiin Messinan salmeen aamulla 18.10. heikossa tuulessa. Messinan salmi osoittautui jälleen maineensa veroiseksi voimakkaine pyörteineen ja virtoineen. Läpiajossa auttoi vielä tässä vaiheessa hyvin toimiva Yanmar.

Päädyimme Portorosaan tankkaamaan ja ajatuksena oli jopa nauttia kunnon yöunesta hyvän ravintolaillallisen jälkeen. Aikoinaan hieno lomakylä osoittautui varsin ”räjähtäneeksi” ja sesongin ulkopuolella kuolleeksi, joten päätimme bunkrauksen jälkeen suunata Tyrrhenan merelle kohti Sardiniaa yön pimentyessä. Nouseva kuu loi jo hieman valoa alkuillasta sukeltaen pian kuitenkin horisontin taakse. Tuulet olivat edelleenkin kevyitä ja myötäisiä. Matkan varrella pyrittiin parhaan mukaan virittämään venettä ARC:n vaatimuksiin.

Alkuperäinen ajatus oli pysähtyä Sardinian kaakkoiskärjessä olevassa marinassa, mutta saari päätettiin ohittaa kohtuullisen kaukaa ja näin vältettiin edellisen reissun tarpeettomat Guardia di Finanzian suorittamat tarkastukset. Matka Sardinialta Baleaareille osoittautui jälleen kerran hankalaksi syyssäiden kääntäessä tuulta vastaiseksi. Samalla tuuli alkoi voimistua ja aallot nousta. Vaikka saimme Thaleian jollain lailla kryssaamaan, matkan teko hidastui ja Algerian ranikko alkoi olla lähempänä kuin tavoitteemme Formentera. Formenteran siintävät ravintola-annokset ja kaivattu yöuni jäivät hetki hetkeltä kaukaisemmaksi haaveeksi.

Tuulen käydessä yhä kovemmaksi matkaa yritettiin avittaa Yanmarilla aikataulun pitämiseksi. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että koneen kierrokset alkoivat hiipua ja valkoista savua tuprusi pakoputkesta. Kauhuskenaariot vaihtelivat kannen tiivisteen pettämisestä turbon ongelmiin tai ties mitä muuta? Päätettiin ottaa port kurssi lähimpään huoltopaikkaan. Tavoite oli päästä Palma de Mallorcalle, mutta päädyimme päivämatkaa alemmaksi Cala L´lungaan (ex Cala dÓr).

Paikka oli mitä ihastuttavin ja palvelu ystävällistä. Saimme käyttöömme marinan diesel resurssit, joiden toimesta kone saatiin kuntoon kahdessa päivässä. Huolimatta hienosta säästä ja pakon sanelemasta pysähtymisestä hyvine ravintola-aterioineen, aikataulustressi sai aikaan kasvavaa ahdistusta. Lopulta viaksi osoittautui karstaantunut turbo (huom!! ryntäyksen puute) ja ylimääräisenä trabelina rikkoontunut ilmastupumppu. Kiitosten myötä hyvästelimme oivat montöörimme ja suuntasimme pimenevään iltaan kohti Espanjan mannerta.

Aikataulun kaatuessa päälle Kaj Ja Pena hyppäsivät maihin Alicantessa 25.10., josta he jatkoivat viiden tunnin bussimatkalla Malagaan. Seuraavan kerran, kun saimme puhelinyhteyden, herrat nauttivat espanjalaisesta sivistyksestä Picasso museossa. Antin kanssa jouduimme yöllä matkan kovimpaan keliin tuulen noustessa noin 30 kn:in ja isojen vasta-aaltojen tärisyttäessä venettä. Laivaliikenne yöllä oli vilkasta molempiin suuntiin ja jälleen kerran kiitimme AIS:n ja tutkan antamaa turvaa navigoinnissa.

Saavuimme uuvuttavan yön ja pitkän päiväpurjehduksen jälkeen illansuussa Almeiran marinaan kuullaksemme, että satama on täynnä. Onneksemme läheltä löytyi Aquadulcen satama, mikä oli tasoltaan ja palveluiltaan erinomainen. Tapasimme satamassa Las Palmasin ja ARC:in matkalla olevan ruotsalaispariskunnan Magnuksen ja Annelin. Annelin tarjoama ”kaffe och bulle” kardemummantuoksusine leivonnaisineen tekivät olon varsin kotoiseksi.

Luovutin veneen päällikkyyden Antille, joka jäi odottamaan jatkolegin miehistöä 27.10 illalla. Parhaat kiitokset reippaalle ja osaavalle miehistölle - meillä oli poikkeuksellisen hauskaa ja mitä paras fiilis lievistä vastoinkäymisistä huolimatta.

 

Harry