S/Y Thaleia

Lokikirja

Purjehdusohjeita

Etusivulle



Azorit - Benalmadena

Muusan matkassa/HM

Meit' oli poikia veneessä viis tuttua kansanlaulua mukaille ja muusa!    Pääsy mukaan S/Y Thaleian siirtoon Azoreilta Välimerelle oli minulle mieluisa ja kauan odottamani tilaisuus vailla vertaa. Erityisen mukavaksi sen teki mainio miehistömme: Jaska taitavana ja kokeneena kipparina ja miehistönä lisäkseni   merenkulun entiset ammattilaiset Masa ja Päkä sekä gastronomian salaisuudet hallitseva Eero.

Olimme ajoissa Ponta Delgadossa odottelemassa Thaleian saapumista Karibian seikkailuiltaan. Yllättävät tuulet antoivat meille mahdollisuuden tutustua Atlantin helmeen, sen kulttuuriin sekä palvelutarjontaan sateesta ja sumusta huolimatta. Sitten Atlantin paluumatkaajat saapuivat tyytyväisenä ja monta kokemusta rikkaampana ja meillä alkoi perinteinen bunkraus ja stuuvaus. Eeron johdolla täydensimme aluksen hyvää perusvarastoa paikallisesta Hipermarketista: paljon vihanneksia, leipää, leikkeleitä ym. Mukaan tuli luonnollisesti jokunen laatikko viiniä, olutta ja kipparin toivomuksesta myös cokista. Köydet irtosivat klo 14.00, lähtöselvitys, sitten 100 litraa menovettä ja matkaan!

Lähtöpäivä oli toukokuun alun maanantai, pilvinen, tihkusateinen, mainingit korkeita ja kevyt tuuli. Koneajossa Eero valmisti taistellen kalaa ja katkarapuja, jotka tuntuivat maistuvan hyvin ainakin Jaskalle ja Masalle. Ensimmäinen vahtini alkoi klo 20.00 jonka jälkeen aurinko laski pilvenreunan taakse. Koneajoa suunta 135 ja vauhti 7 solmua. Keikunta jatkui ja puolenyön jälkeen kömmin alas, jossa perinteinen venefiilis palautti aikaisemmat muistot: ahdasta ja kosteaa mutta mahtavaa. Kiitos hyvien uusien sadevarusteiden olin kuiva ja nukahdin nopeasti.

Aamuherätys ja kannelle: alus kulki vauhdikkaasti purjeilla. Päivä oli mukavaa yhteisajoa, Masa ja Eero virittelivät kalapyydyksiä mutta iskuista huolimatta koukut kelattiin takaisin tyhjinä. Yritys hyvä.   Illan esillä tuuli yltyi ja ennen puoltayötä otimme genuan sisään. Parhaimmillaan vauhtimme ylitti 10 solmua ja tuulikin 25! Vapauduttuani puoleltayöin vahdista keitin pojille vettä ja painuin pehkuihin. Mentiin styyrpuurin halsseilla ja kaivauduin kassien väliin. Ääniä ja herätyksiä riitti mutta nukahdin nopeasti uudelleen.

Kolmantena matkapäivänä Eero herätti klo 6, kamat päälle ja kannelle jossa Jaska oli ruorissa ja vettä tuli taivaan täydeltä. Vauhti oli kuitenkin hyvä ja vähitellen päiväkin alkoi valjeta. Sitten sade hellitti ja tuuli loppui. No, kone käyntiin, genua sisään, stuura kiinni ja akkuja lataamaan! Toista tuntia ohjattuani tuuli heräsi mutta nyt vastakkaiselta puolelta. Purjeet auki ja vauhti nousi helposti   taas 7 solmuun. Vahdin jälkeisten tirsojeni jälkeen tuulta riitti ja aurinkokin näyttäytyi.   Eero ja Masa virittelivät jälleen siimojaan ja tällä kertaa tärppäsi. Masan kanssa istuessani vapa notkahti yhtäkkiä rajusti, Masa tarttui kelaan ja ylös saatiin kunnon kokoinen bonito. Romminaukku kalan suuhun ja jäimme odottamaan Eeron käsittelyä. Veneen keikkuessa ja tuulen yhä yltyessä Eero fileoi taitavasti kalan. Laatutietoisena cheffinä hän kuitenkin hyväksyi vain toisen fileen ruuanvalmistukseen, mikä meitä sinänsä hieman ihmetytti. No ammattimies on ammattimies!   Lopputulos oli mahtava: kevyesti paistettua tomaattikalaa ja korianterikastiketta. Herkutteluhetken jälkeen sade yllätti ja tuuli nousi. Vauhti kasvoi vahtivuoroni aikana kovasti ja kipparia tarvittiin: genua kolmosreiviksi, sillä huipuissa tuuli oli 38 ja vauhti 11,5 solmua. Masan ajaessa ja minun hoidellessa köysiä Päkä ja Jaska venyivät ja vanuivat kannella suorittaen tarvittavat toimenpiteet.   Ne tekevät jotka osaavat!   Menin nukkumaan mutta veneen pomppiessa ja aaltojen kolistellessa laitaa vasten - se oli pientä torkahtelua.

Neljäs matkapäiväni alkoi koiravahdilla. Kuu paistoi, satoi ja vene kulki hyvin reivattuna. Taivaalla näyttäytyi välillä tähtiä ja plankton loisti. Tuulen moinatessa avasimme Masan kanssa stuuran ja genuan ja vauhti pysyi hyvänä. Päivällä purjehdimme kohtuullisessa tuulessa ja meno oli erinomaista. Kahvi ja voileivät tekivät tehtävänsä ja maailma oli mallillaan. Kannella köllöteltiin, juttua riitti sekä ihmeteltävää: valaan suihkuja ja delfiinejä,   jotka olivat saattaneet meidät matkaankin, tervehtivät meitä usein. Väsynyt ja eksynyt pääsky taisteli hengestään yrittäen pysyä aaltojen yläpuolella vaikka siivet välillä kastuivat.

Uusi vahtivuoroni alkoi kun olimme noin 80 mailia Madeiran rannasta. Olimme tuulen loppuessa siirtyneet koneajoon ja meri oli tyyni. Melkein kaikki olivat kannella ja paitsi Eero joka puuhaili pentterissä.   Keittiö oli taasen kunnossa ja hän tarjoili kannelle kahvit ja pullat jossa kaikki E:t olivat kohdallaan. Ja maistuivathan ne.   Pilvistä, kosteaa, siimat vedessä ja Masa nappasi taas kalaa, seuraavaksi odoteltiin milloin Madeiran saari näyttäytyisi ensi kerran. Ennen vahtiani nautimme parsasta ja kevyesti paistetusta, todella tuoreesta kalasta.

Madeiran ääriviivat näyttäytyivät kun vahtivuoroni alkoi klo 22.00. Kalastusalusten valot takana ja Funchalin edessä kippari Jaska ohjasi tarkasti kohti Marinaa, jonne yrityksistämme huolimatta emme saaneet yhteyttä. Kaikki miehet olivat kannella kun liu'uimme aallonmurtajan taakse   ohittaen välinpitämättömän satamavahdin täyteen satamaan. Ystävälliset puolalaispurjehtijat kutsuivat meidät viereensä neljänteen riviin.    Kaikki tuntui hyvältä kun kapteeni sammutti koneen - ensimmäinen legi oli suunnitellusti takana!

Pieniä huoltotöitäkin riitti. Bimini vaati parsimista, mutta onneksi oli tohtori mukana. Päkä hilattiin mastoon korjaamaan lazy-jackin naruja.

Madeira jäi taakse kahden vauhdikkaan päivän jälkeen: kukkakarnevaalit, jääkiekon MM-kisamatsit, kiertoajelu, kunnostustyöt, illanistujaiset ja bunkraus olivat pian vain muisto kun toinen legi alkoi. Kotimaasta vielä varmistettiin tuulitiedot joiden   mukaan tuulta oli luvassa! Irrotimme köydet illan suussa ja kovassa rynkytyksessä sekä aikataulun velvoittamana lähdimme matkaan. Tuulta riittikin mutta onneksi sade pysyi poissa.

Vahtivuorot vaihtuivat, kalaa tuli, vauhti pysyi purjeilla hyvänä ja ruoka Eeron laittamana maukkaana. Vaimenevat jyskyt antoivat mahdollisuuden kohtuulliseen yöuneen ja matka eteni samoilla halsseilla. Seuraavana iltapäivänä hyvä vauhti säilyi eikä säätöjä tarvittu. Keskustelut kannella jatkuivat: parasta yritettiin ja katsottiin mihin se riitti! Kauppalaiva ohitti n. mailin päästä ja yhtäkkiä autopilotti hyppäsi pois päältä mutta vahinkojiipistä huolimatta tilanne saatiin nopeasti haltuun.

Puolenyön aikaan alkoi vahtini. Pilvistä mutta vauhdikasta menoa, nopeus melkein 10 ja tuuli 25 solmua. Vuoroni jälkeen nukuin pätkittäin   aaltojen reippaasti paukahdellessa vastoin laitaa. Seuraavan vahtini aikana tuuli kääntyi yhä selvemmin taakse ja lounaaseen. Laskimme kurssia ja vauhti säilyi. Pari laivaa ohitti meidät puolen päivän aikaan ja kello kahdentoista pakollisen jälkeen aurinkokin   alkoi hieman pilkistää. Yllättäen tuuli keräsi voimansa, jiippasimme ja monet tuulet kokenut Lazyjack oli tehtävänsä tehnyt. Nukahdin ja heräsin kun pojat jiippasivat uudelleen. Eero sai ansaitsemansa vapaan ja minä otin vastuun päivällisestä. Tarjosin miehistölle hieman punaviiniä muka aperitiiviksi yrittäen pehmitellä heitä siihen mitä tuleman piti. Ruuanlaitto keikkuvassa veneessä, kuten kaikki sen kokeneet tietävät, oli haaste mutta hiki päässä ja kainaloissa selvisin siitä. Annostelin paistamani herkut lautasille, keikuin, tarjoilin annokset kannelle, keikuin mutta en kaatunut enkä kaatanut!

Iltavahtini aikana reipas tuuli nosti yhä useammin kastelevia pärskeitä kannelle ja miehissä reivasimme stuuran yötä varten. Päkä ja Masa tsemppasivat, kastuivat mutta manööveri onnistui hyvin. Kapteeni kiitti miehistöä ylimääräisellä rommiannoksella. Kuun sirppi ja tähdet näkyivät, vauhti oli lähes 10 kun tuulikin ylitti huipuissa yli 30 solmua. Fosforiplankton vilahteli ja etäällä loistivat ohittavien laivojen valot: Gibraltar lähestyi.

Torkutun uneni   jälkeen nousin aamuvahtiin samaan aikaan kun aurinko Gibraltarin suunnasta. Näky oli hieno, tuuli kohtuullinen ja Jaskan tukemana pysyttelin poissa toinen toistaan   suurempien rahtialusten reiteiltä. Tuuli kääntyi länteen ja genullekin löytyi käyttöä. Kaikki olivat kannella, tunnelma oli hyvä ja juttua riitti. Nyt kelpasi vaatetustakin keventää ja Eero loihti muna-aamiaisen kannelle. Purjeet vetivät hyvin kohti Queensway Qaun Marinaa, jonne kiinnityimme kello 15.00. Kiinnittymisrutiinit, ankkuriryyppy ja kaupungille syömään.

Seuraavana päivänä vene kunnostettiin:   Päkä kiikkui puosuntuolissa, vesi tankit täytettiin ja tavarat järjestettiin. Sateessa lähdimme iltamyöhällä viimeiselle legille. Takatuuli puhalsi ja öinen Välimeri keinahteli. Hieno lähes parin viikon seikkailu   oli päättymässä. Seuraava miehistö oli tulossa Benelmadena Costaan jossa vaihto tapahtuisi. Mutta meit' oli veneessä vielä hetken aikaa poikia viis ja muusa.

Hepa ja Jaska