Tuulen suunta vaihtuu

Kahden vastakkain olevan ankkurin avulla pienennetään veneen kääntösädettä ja varmistetaan ankkurin pysyminen myös tuulen kääntyessä vastaiseksi. Käytettäessä 2 ankkuria (lähes) vastakkain niitä yhdistävään kettinkiin (tai köyteen) täytyy jättää useampi metri löysää, muuten sivutuulessa ankkurit kuormittuvat turhan paljon. Näin tuulen suunnan vaihtuminen ei juuri vaikuta ankkurien pitoon ja veneen kääntösädekin on ehkä vain puolet 1 ankkurin varassa olevasta.

Välimerellä vallitsee paikoin säännöllinen päivätuuli ja sille vastakkainen yötuuli. Tuulen kääntyminen ei ole ongelma 1 ankkuriakaan käytettäessä, jos tilaa on runsaasti eikä tuuli ole kovin voimakas. Kova ankkurille vastakkainen tuuli saattaa hyvinkin irrottaa ankkurin, kun siihen kohdistuu veto väärältä puolelta.

Usein korkeiden saarten (tai yleensä korkean paikan) rannoilla esiintyy iltaöisin kuumaan aikaan syöksytuulia, Katabatic wind, joiden suunta saattaa poiketa paljonkin ankkuroitaessa vallinneesta. Syöksytuulet ovat yleensä voimakkaita muutaman tunnin aikana tulevia puuskia, jolloin ankkurin pito on kovilla. 2 ankkuria auttaa tässäkin.

Ankkureita yhdistävä kettinkisakkeli noin 1 m syvyydessä.

Jos tuuli on kääntynyt noin 90 astetta, molemmilla ankkureilla on kuormaa. Silloin ankkureita nostettaessa voi joutua käyttämään moottoria apuna (ja esim. lepuuttajaa apuankkurin köyden poijuna), jotta ankkurit saa irti toisistaan. Kun lepuuttaja on apuankkurin köydessä kiinni ja sakkeli irrotettu, köyden voi heittää veteen, kelata pääankkuri ja sitten hakea apuankkuri poijusta.



Ahtaan paikan ongelmien torpedointi 2 ankkurin avulla. Oikealla oleva vene on pulassa, jos tuulen suunta tästä vielä kiertyy, vaikka se aluksi ennen tuulen kääntymistä oli kaukana rannasta. J o nyt veneen ankkuri on kiertynyt huolestuttavasti alkuperäisestä asennostaan, pito voi kadota.


Pohjan laadusta riippuen ankkurin taakse muodostuu enemmän tai vähemmän tyhjää tilaa, kuoppa. Näin varsinkin, jos kauhaa ei saa vedettyä täysin pohjan sisään. Jos tuulen suunta kääntyy vastakkaiseksi ja tuuli on riittävän voimakas, saattaa ankkurin kauha kiertyä pohjasta ulos tuohon kuoppaan. Jos kettinkiä on ulkona runsaasti, jo sen paino ja kitka pohjassa pitävät ankkurin alkuperäisessä asennossa, ongelmia ei normaaleilla tuulilla tule.



Keula-ankkurien nosto, jos normaalisti nostettaessa olisi vaara ajautua liian matalalle:

Apuankkuria hyödynnetään käsijarruna, joka pitää veneen perän vastatuulessa syvän veden puolella.

  • Keula-ankkuria kelataan sisään (moottorilla auttaen) sen verran, että kettinkien liitoskohtaan päästään käsiksi. Apuankkurin köyttä/kettinkiä jatketaan apuköydellä veneen perään, esim. genuavinssille.
  • Ankkureita yhdistävä kettinkisakkeli irroitetaan. Koneella ajetaan hieman eteenpäin (tuulta kohden) samalla pääankkuria löysäten ja apuankkurin jatkettua köyttä kelataan sisään.
  • Annetaan keulan kääntyä tuulen mukana, apuankkuri pitää veneen perän paikallaan. Keula-ankkurin kettinkiä kelataan sisään ja tarpeen mukaan annetaan löysää apuankkurin köydestä.
  • Kun keula-ankkuri on nostettu, peruutetaan ja samalla kelataan apuankkurin köysi/kettinki, lopuksi nostetaan apuankkuri.




Paluu ankkurointisivulle